Esimiestyö ja avoin organisaatiorakenne, eettinen ja läpinäkyvä toiminta yrityksen toiminnassa ovat avain tuottavaan ja hyvinvoivaan työyhteisöön. Tämän allekirjoitan ja moni muukin kurssilainen painotti näitä seikkoja blogeissaan. Paljolti riippuu organisaatiorakenteesta, toimialasta ja yrityksen visioista, kuinka johtaminen toteutetaan. Valitettavasti monien yritysten kohdalla nämä ovat vain sanoja organisaatiostrategiassa, visioissa ja missioissa.

Omat kokemukseni johtamisesta ja sen avoimuudesta ristiriitaisia. Olen saanut toimia työtehtävissäni (alaisena) ns. tuuliajolla, määritellä oman roolini ja kantaa vastuun ilman päätäntävaltaa mihinkään.  Esimies ei kerro miten toimia, käskee kysymään joltakin toiselta ja sitten kun tulee ongelmia kaataa vastuun asianosaisen niskaan. Ohjeistaa toiset tekemään asian näin ja odottaa että tietämätön tekee virheen, jolloin merkintä voidaan pistää mustaan kirjaan sopivassa ajankohdassa esiin otettavaksi. Ei siis kovin avoimet ja luottamusta herättävät alais-esimiessuhteet. Olen ns. itseohjautuva , joten teen mitä katson parhaaksi kaikkien osapuolten kannalta ja tällöin korostuu roolin ja toimintarajojen määritys. (joita minulla ei ollut). Kerron avoimesti ongelmista työssäni ja  tarkastelen myös muiden näkökulmista mahdollisia ongelmakohtia, vien asiat eteenpäin kuten eettiset säännöt ohjeistavat  ja kerron myös mahdollisista yksityiselämän ongelmistani, jotka saattavat vaikuttaa työntekoon tai pikemminkin mielialani muutokseen. (ekstrovertti viihdekeskus hiljenee, ei siis tarkoita että mielenterveys järkkyy vaan suru ja huoli näkyy persoonassa, ei niinkään työnteossa). Siinä kun sitten vielä yrittää selvitä valtataisteluiden ja  hyväveliverkostojen keskellä miesvaltaisella työpaikalla, jossa kyseisessä roolissa naista ei tällä eikä viimevuosisadalla ole aiemmin nähty, niin katastrofi on väistämätön. :). Yrityksen puheet avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä eivät kohdanneet realistista esimiestyötä ( jos sitä semmoiseksi voi edes sanoa). Ongelmat pitäisi pyrkiä ratkaisemaan, ei "ampua viestinviejää". Tässä tapauksessa voin todeta, että oma avoimuuteni on kirous ja maksoin siitä kovat oppirahat.

Viestintä on  avainasemassa organisaation eri tasojen ja alais-esimies suhteiden välillä. Avoin ja tasa-arvoinen tiedonvälitys on edellytys toimivaan ja hyvinvoivaan työyhteisöön. Siinäkin tuo oikein kohdentaminen ainakin sähköpostiketjuissa on tehokasta viestintää. ( Jos joku on tehnyt jonkun virheen ja siitä sähköpostitse huomauttaa, asiaa ei tarvitse kierrättää koko organisaation kautta toimitusjohtajasta lähtien vaan pitää se asianosaisten välillä.)

Vaikka olemmekin siirtyneet ubiikkiyhteiskuntaan ja virtuaalinen työyhteisö on jo monille todellisuutta, esimiehen ja alaisen välinen luottamus syntyy mielestäni parhaiten henkilökohtaisella kanssakäymisellä. Kehityskeskustelujen ja fyysisten tiimipalaverien merkitys korostuu etätyötä tehtäessä. Kehittävän kritiikin antaminen ja vastaanottaminen sekä asioitten kyseenalaistaminen  ja niistä avoimesti keskusteleminen ovat kulmakiviä luottamuksen syntymiseen. Asiat eivät aina muutu ja joskus muuttuvat jopa huonompaan suuntaan yksilön kannalta, mutta näittenki asioitten kohtaaminen avoimen esimiestyön kautta lujittaa luottamusta. Hyväkin esimies joutuu joskus ikävien uutisten viestinviejäksi ja rehellisyys on tässäkin ainoa oikea toimintatapa. 

Henkilöstöstrategiassa tulisi osata määritellä oikeat henkilöt oikeaan paikkaan organisaatiossa (ja myös palkata sellaiset) ja tarvittaessa vaihtaa työtehtäviä henkilölle , joka palvelee mahdollisesti jossain muussa roolissa yritystä paremmin. Toimiva henkilöstöjohtaminen on HR:n ja esimiehen toimivan yhteistyön lopputulos.

Näin jatketaan taas uuteen päivään avoimin mielin kohti uusia haasteita ja seikkailuja :)